Viime viikonloppu oli mahtava. Kävin Washington DC:ssä.

Megabus lähti NYCistä ja matka kesti 4,5 tuntia. Olihan se aika pitkä aika, mutta tosi halpa ja matka kuitenkin meni ihan mukavasti lueskellessa.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin, joten kaupungilla oli mukava kävellä. Ensimmäisenä lähdin Capitolille, koska se oli menossa kiinni ensimmäisenä eikä ole auki sunnuntaisin. Hetken harhailtuani löysin turistisisäänkäynnin ja sain kiertokäyntilipun. Ensimmäisenä näytettiin teatterisalissa kongressin ja senaatin toiminnasta kertova elokuva. Nyt ainakin on jonkinlainen käsitys, mikä ero on kongressilla ja senaatilla. Sieltä jatkettiin kryptaan, joka on kupolin alapuolella. Lähinnä paljon kannattelevia pilareita ja patsaita 13 ensimmäisestä osavaltiosta. Capitolissa on jokaisesta osavaltiosta kaksi patsasta, jotka on siroteltuna ympäriinsä. Kryptasta mentiin sitten kupolin alle. Tilaa käytetään virallisissa seremonioissa, kuten hautajaisissa. Seuraava pysäkki oli alkuperäinen istuntosali, joka kävi pieneksi, kun lisää osavaltioita liittyi maahan. Istuntosalissa on mielenkiintoinen kaikuefekti. Jostain kohdin salia hiljainenkin puhe kantautuu toiselle puolelle.

Olisin halunnut käydä kongressin kirjastossa, mutten ehtinyt sinne, joten seuraavaksi oli vuorossa National Archives. Siellä pidetään näytteillä itsenäisyysjulistusta ja Bill of Rigthsia ja muita USAn perusjulistuksia.

Sitten kävelin the Mallia kohti Lincoln Memorialia. Matkan varrella oli WWII muistomerkki ja Washington Monument. Jostain kumman syystä Lincoln Memorialin edessä oleva lampi oli melkein kokonaan tyhjä, joten maisema ei ollut ihan niin hieno kuin olisi voinut olla (ja haju oli myös vähän ikävä). Lincoln muistomerkki oli sellainen kuin elokuvista on nähnytkin, joten se ei ollut hirveän vaikuttava. Sen sijaan vähän kauempana sijaitseva Jefferson Memorial oli hyvin vaikuttava. Rakennus perustuu Rooman Pantheoniin, mutta on paljon yksinkertaisempi, ja tekee siitä mun mielestä siksi kauniimman kuin Pantheon. Auringon laskiessa ja iltahämärän laskeutuessa valkoinen marmori sai sinertävän sävyn, ehdottomasti yksi kauneimmista rakennuksista, jotka olen nähnyt.

Paluumatkalla sitten kävin läpi Roosevelt Memorialin, joka oli hyvin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Ja pimeässä valaistut vesiputoukset ja patsaat oli aika hienoja. Samalla katsoin myös Korean ja Vietnamin sodan muistomerkit. Tuhannet ja taas tuhannet nimet kaiverrettuna kiveen Vietnam muistomerkilla oli aika vaikuttavaa, miten poliitikot voi tehdäkin niin tyhmiä päätöksiä...

Hotellissa nukutun rentouttavan yön jälkeen lähdin sunnuntaina National Geographic Societylle. Sunnuntaina siellä ei ollut paljon nähtävää, mutta kaksi näyttelyä oli auki ja pihalla oli hauskoja hyönteispatsaita. Sieltä lähdin Valkoiselle talolle, kovin lähelle en päässyt kun olivat eristäneet tiet, ilmeisesti jotain oli tapahtumassa siellä. Ehdin vielä käydä Sculpture Parkissa ja Natural History museossa. Museo oli tosi monipuolinen, mm. forensic anthropologia osasto, jossa sai selvittää 1800-luvulla kuolleiden uudisraivaajien menneisyyttä.