Ja sitten vielä vaikein osa jäljellä. Viimeinen viikko oli aika kiireinen. Torstaina yritimme tehdä Y:n kanssa macaroneja (ei makarooneja!) Pariisin innoittamina. Yritys ei onnistunut erityisen hyvin, mutta saimme kyllä kulutettua aikaa aina keskiyöhön saakka valkuaisia vatkaten ja taikinaa jäähdytellen ja uunia ihmetellessä. Perjantaina oli vielä viimeinen MEG-mittaus illalla, olin kotona vasta puoli yhdeksän maissa siivottuani viimeiset merkit oleskelustani työpöydältäni Thousessa. Myönnettäköön, että vietin aamupäivän kävellen Cambridgen katuja ja puistoja, muistellen mitä kaikkea olimme tehneet missäkin paikassa, muutamia valokuviakin saatoin ottaa, pala nousi kurkkuun jo tässä vaiheessa.

Lauantaiaamuna sitten siivousta, kirpparille ylimääräisiä tavaroita ja ruokaostoksia iltaa varten. Pikalounas ja sitten tapasin Y:n Darwin collegen luona. Lähdimme kävelemään Backseille eli isompien collegeiden takapihoille, vielä viimeiset kuvat paikoista, joissa oli ollut hyviä hetkiä tai ainakin muistorikkaita hetkiä.

Illalla oli sitten lähimpien ystävien kanssa läksiäiset asunnollani. SW saapui ensimmäisenä, P pian tämän jälkeen. Muidenkin tultua söimme, V teki ruskistettua tofua ja L toi kevätkääryleitä ja 'minipizzoja' kalan lisäksi jota yritin pikkuruisessa uunissani paistaa. D oli tuonut muutamia lautapelejä, mm. pahamaineinen ritarit ja linnanneidot pelin. Erään toisen pelin jälkeen, kokeilimme poksauttaa popcornia kännyköillä: ei onnistunut, höh, no toisaalta hyvä uutinen, ei tarvitse pelätä kännykän lämmittävän liikaa aivokudostakaan...

Katselimme valokuvia, joita eri ihmiset olivat ottaneet, muistelimme menneitä. Y oli tehnyt älyttömän hienon valokuva-albumin (siis tietokoneohjelma, musiikin kanssa), sitä katsoessa täytyy myöntää, että en voinut olla itkemättä. Kaikki olivat porukassa ostaneet Cambridge kaulahuivin, 800 vuotis 'erikoispainos'. T oli tehnyt pienen esityksen MarioKartin pohjalta ja antoi pelissä esiintyvän liskokuskin pehmolelun, V antoi kirjan, jonka yksi novelli oli muistuttanut minusta.

Ymmärrettävää että en nukkunut sinä yönä juuri ollenkaan. Vieraiden lähdettyä, en saanut unta, joten pakkasin aamuyöhön, nukuin pari tuntia ja aamulla siivoamaan ja pakkaamaan loput tavarat. Menimme vielä Y:n kanssa brunchille Giraffeen, T liittyi seuraamme myöhemmin. Kuvat tältä aterialta eivät ehkä ole esteettisesti parhaimpia, tärisevin käsin otettuja, kuvissa verestäviä silmiä ja itkua pidätteleviä ihmisiä. Kävelimme yhdessä bussille. Viimeiset halaukset olivat vaikeimmat...