Kävimme eilen illalla jatko-opiskelijoiden orkesterin konsertissa musiikin tiedekunnassa Y:n ja S:n kanssa. Straussia, Beethovenia ja Sibeliusta. Jotenkin Sibelius tuntui niin kotoisalta ja suomalaiselta, ainakin verrattuna Straussiin ja Beethoveniin, siihen oli jotenkin helpompi samaistua.

Y ja S esittelivät myös pianisti ystävänsä (joka opiskelee nanotieteitä). Hän on ilmeisesti todellinen piano virtuoosi, täytyy yrittää saada lippu hänen konserttiinsa.