Pääsiäisen seutuvilla kävin Havaijilla. Lensin tiistaina Charlotten kautta Honololuun. Lentokentältä bussilla hotellille ja sitten tutkimaan kaupunkia. Hotellin vieressä oli International Marketplace, jossa oli myynnissä kaikenlaista tavaraa, lähinnä turistikrääsää, mutta siellä oli myös paikallisia tekemässä tiki-toteemeja (olisi pitänyt ostaa heti sellainen, kun näki, koska viimeisenä päivänä ei niitä sitten ollut enää myynnissä). Ostin ruokaa markkinoilta ja kävin Waikiki rannalla sekä läheisessä ostoskeskuksessa. T tuli vasta aika myöhään. Käytiin illalla syömässä jälleen marketeilla ja ostettiin hänen ihottumaansa vitamiineja; en todellakaan tiennyt, että vitamiinit auttaa ihottumaan.

Seuraavana päivänä käytiin aamulla uudestaan Waikiki rannalla ja lähdettiin käymään Pearl Harborissa. T olisi halunnut käydä katsomassa uponneita taistelualuksia, mutta kovan tuulen vuoksi sinne ei päässyt menemään. Sen sijaan kävimme suht pikaisesti sukellusveneessä ennen kuin lähdimme takaisin hotellille ja sieltä lentokentälle. Lensimme Mauilta Hawai’i saaren itärannikolle Hiloon.

Hilossa vuokrasimme auton ja ajoimme ensin Sateenkaariputouksille. Eksyimme pari kertaa, tie sinne ei ollut mitenkään suoraviivainen... Hilosta jatkoimme matkaa sitten Volcano-kylään, jossa ensin kävimme syömässä paikan ainoassa oikeassa ravintolassa. Ruoka oli kohtalaista, pitkälti kotiruoan oloista. Olimme odottaneet vähän parempaa, koska opaskirjassa paikkaa kehuttiin kovasti. Yövyimme Lodgessa, joka oli ihan mukava. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi ollut mielenkiintoista käydä aamulla tutkimassa metsää.

Ajoimme siis aamulla Volcano National Parkiin. Ensin Visitor Centeriin, jossa kysyimme laavasta. Valitettavasti laava oli jumiutunut kukkulan taakse eikä virrannut mereen tällä hetkellä, joten emme nähneet sitä. Sen sijaan ajoimme ensin Thurston lava tubelle. Se on laavan tekemä tunneli maanalla. Sisäänkäynti oli mahtava, ihan oikea luola! Ensimmäinen osa tunnelista oli valaistu. Toinen osa ei, onneksi sinne oli menossa muitakin, koska meillä ei ollut taskulamppuja mukana, joten pääsimme kulkemaan laavatunnelin ihan loppuun asti. Oli muuten tosi pimeää, kun kaikki sammuttivat taskulamput siellä.

Tunnelilta lähdimme sitten patikoimaan pienemmän kraaterin reunaa pitkin, jossa kasvaa sademetsää. Saniaiset kasvoi siellä aivan järkyttävän kokoisiksi, en olisi ikinä uskonut. Polku laskeutui sitten alas kraateriin ja näkymä oli kuin suoraan sormusten herra leffasta. Joka puolella oli kivikasoja kuin oksennusta. Sitten maisema muuttui siloisemmaksi ja pystyi näkemään miten laava oli hiljalleen jähmettynyt kiveksi. Kraaterin halkeamista tuli savua vieläkin, suurin osa siitä oli todennäköisesti vesihöyryä. Emme voineet vastustaa kiusausta vaan otimme sarjan frodo ja sormus –kuvia. Kivet olivat paikoin muuten aika teräviä ja rosoisia, olisi pitänyt ostaa vaelluskengät ennen tänne menoa.

Seuraavaksi ajoimme sitten höyryventtiileille suuremman kraaterin reunalle. Ne eivät olleet hirvittävän vaikuttavia, mutta mielenkiintoisia. Kävimme myös rikkihöyryventtiileillä, joiden piti haista kuvottavalle, mutta haju oli aika lievä.

Sitten ajoimme kohti saaren eteläkärkeä. Matkan varrella pysähdyimme mustalla hiekkarannalla, se oli myös aika hieno. Kontrasti meren sinen ja hiekan välillä teki siitä kauniin. Seuraavana oli vuorossa USAn eteläisin piste, tosin se ei ollut varsinainen kohteemme. Sieltä lähti nimittäin polku vihreälle rannalle. Eteläkärjessä tuuli ihan tajuttomasta ja puut olivat kasvaneet ihan kieroon tuulen suunnan mukaisesti. Matkaa rannalle oli useampi maili, joten päätin käydä hakemassa takin, jotten palaisi matkalla ja T lähti etukäteen kävelemään. Matka oli muuten tosi pitkä, varsinkin kun käveli yksin. Ranta oli kyllä aika makea, siis pieni suojaisa salmi jossa oli vihreää hiekkaa, mutta ei ehkä kuitenkaan 6 mailin kävelyn arvoinen.

Täältä ajoimme sitten saaren länsirannalle Kailua-Konaan, jossa oli hotellimme. Hotelli oli hieno, meidän huone oli meren yläpuolella ja näimme kalojen uivat parvekkeelta alapuolella.  Seuraavana päivänä kävimme snorklaamassa hotellin vieressä olevalla rannalla. Siellä oli tosi paljon kaloja ja koralleja, kun vaan olisi ollut vedenpitävä kamera. Sitten kävimme lähellä olevassa historiallisessa puistossa katsomassa vanhoja havaijilaisia rakennuksia ja temppeleitä. Siellä oli myös merikilpikonnia. Ja ranta, jossa kävimme uudelleen snorklaamassa. Söimme hotellilla ja katsoimme upean auringonlaskun palmujen alla.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus mennä helikopteriajelulle, mutta se peruuntui huonon sään vuoksi. Varasimme ajan myöhemmin päivälle ja sillä välin kävimme kahdelle rannalla uimassa ja ottamassa aurinkoa. Valitettavasti myös iltapäivän lento peruutettiin, joten emme päässeet helikopteriin. Iltapäivällä menimme takaisin rannalle. Jotenkin olin unohtanut kameran uimahousujen taskuun ja tajusin sen vasta kun tulin takaisin rannalle. Paniikki iski kyllä, kun tajusin, että siinä meni kaikki kuvat. Onneksi saimme ne kuitenkin pelastettua, vaikka kamera menikin pilalle.

Viimeisenä päivänä oli lento takaisin Honoluluun. T lähti puolen päivän maissa konferenssiin San Fransiscoon ja minä menin vielä tutkimaan Honolulua ennen myöhään illalla lähtevää lentoa. Kookospähkinä ja Waikiki auringonlasku ennen lentoa takaisin Newarkiin.

Megabus lähti NYCistä ja matka kesti 4,5 tuntia. Olihan se aika pitkä aika, mutta tosi halpa ja matka kuitenkin meni ihan mukavasti lueskellessa.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin, joten kaupungilla oli mukava kävellä. Ensimmäisenä lähdin Capitolille, koska se oli menossa kiinni ensimmäisenä eikä ole auki sunnuntaisin. Hetken harhailtuani löysin turistisisäänkäynnin ja sain kiertokäyntilipun. Ensimmäisenä näytettiin teatterisalissa kongressin ja senaatin toiminnasta kertova elokuva. Nyt ainakin on jonkinlainen käsitys, mikä ero on kongressilla ja senaatilla. Sieltä jatkettiin kryptaan, joka on kupolin alapuolella. Lähinnä paljon kannattelevia pilareita ja patsaita 13 ensimmäisestä osavaltiosta. Capitolissa on jokaisesta osavaltiosta kaksi patsasta, jotka on siroteltuna ympäriinsä. Kryptasta mentiin sitten kupolin alle. Tilaa käytetään virallisissa seremonioissa, kuten hautajaisissa. Seuraava pysäkki oli alkuperäinen istuntosali, joka kävi pieneksi, kun lisää osavaltioita liittyi maahan. Istuntosalissa on mielenkiintoinen kaikuefekti. Jostain kohdin salia hiljainenkin puhe kantautuu toiselle puolelle.

Olisin halunnut käydä kongressin kirjastossa, mutten ehtinyt sinne, joten seuraavaksi oli vuorossa National Archives. Siellä pidetään näytteillä itsenäisyysjulistusta ja Bill of Rigthsia ja muita USAn perusjulistuksia.

Sitten kävelin the Mallia kohti Lincoln Memorialia. Matkan varrella oli WWII muistomerkki ja Washington Monument. Jostain kumman syystä Lincoln Memorialin edessä oleva lampi oli melkein kokonaan tyhjä, joten maisema ei ollut ihan niin hieno kuin olisi voinut olla (ja haju oli myös vähän ikävä). Lincoln muistomerkki oli sellainen kuin elokuvista on nähnytkin, joten se ei ollut hirveän vaikuttava. Sen sijaan vähän kauempana sijaitseva Jefferson Memorial oli hyvin vaikuttava. Rakennus perustuu Rooman Pantheoniin, mutta on paljon yksinkertaisempi, ja tekee siitä mun mielestä siksi kauniimman kuin Pantheon. Auringon laskiessa ja iltahämärän laskeutuessa valkoinen marmori sai sinertävän sävyn, ehdottomasti yksi kauneimmista rakennuksista, jotka olen nähnyt.

Paluumatkalla sitten kävin läpi Roosevelt Memorialin, joka oli hyvin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Ja pimeässä valaistut vesiputoukset ja patsaat oli aika hienoja. Samalla katsoin myös Korean ja Vietnamin sodan muistomerkit. Tuhannet ja taas tuhannet nimet kaiverrettuna kiveen Vietnam muistomerkilla oli aika vaikuttavaa, miten poliitikot voi tehdäkin niin tyhmiä päätöksiä...

Hotellissa nukutun rentouttavan yön jälkeen lähdin sunnuntaina National Geographic Societylle. Sunnuntaina siellä ei ollut paljon nähtävää, mutta kaksi näyttelyä oli auki ja pihalla oli hauskoja hyönteispatsaita. Sieltä lähdin Valkoiselle talolle, kovin lähelle en päässyt kun olivat eristäneet tiet, ilmeisesti jotain oli tapahtumassa siellä. Ehdin vielä käydä Sculpture Parkissa ja Natural History museossa. Museo oli tosi monipuolinen, mm. forensic anthropologia osasto, jossa sai selvittää 1800-luvulla kuolleiden uudisraivaajien menneisyyttä.

Edellisenä viikonloppuna kävin NYC:ssa ostamassa vihdoinkin kesäkengät ja muuta pientä. Samalla kävin katsomassa St. Paulin kappelia ja Trinity kirkkoa sisältä päin. St. Paul oli jotenkin omituinen, se on ilmeisesti tärkeä osa kaupungin historiaa, mutta se oli muutettu 9/11 tapahtumien muistopaikaksi. Esimerkiksi puisiin koristeellisiin pylväisiin oli laitettu nastoilla kiinni paperilappuja... omituista, eikö tuo pilaa arkkitehtuuria ja pylväiden pintaa...

Ja vielä sitä edellisenä viikonloppuna tuli käytyä Newarkin museossa. Ei ollut ennakko-odotukset korkealla, mutta sehän oli tosi hieno paikka! Ulkoapäin ei olisi uskonut kuinka iso se on ja labyrinttimäinen, kartta oli tosiaan tarpeeseen. Näytillä oli nykytaidetta ja amerikkalaista taidetta parilta viime vuosisadalta. Museokartano ja Tiibet-näyttely olivat myös hienoja.

Kaupunki on mukavanoloinen, meno oli rauhallista ja rakennukset ja kadut siistejä. Lisäksi Philly on tietysti historiallisesti merkittävä. Kaupungissa on Independence Hall, joka toimi aikaisemmin oikeustalona ja Pennsylvanian hallinnon rakennuksena. Täällä allekirjoitettiin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus ja perustuslaki. Kävimme M:n kanssa opastetulla kiertokäynnillä rakennuksen sisällä. Lähellä oli myös Liberty Bell museo. Jäi hieman epäselväksi miksi tämä kyseinen kello on niin merkityksellinen, jotenkin se liittyi itsenäisyysjulistukseen; kello oli aikaisemmin ollut Independence Hallin tornissa. Kelloon oli kuitenkin tullut särö ja sitä yritettiin korjata, minkä seurauksena siinä on nyt iso halkeama ja siksi se on poistettu tornista.

Lisäksi kävimme Franklin Coutrissa, jossa Benjamin Franklin oli asunut. Siellä oli myös kiva pieni Franklin museo maan alla. Elfreth's Alleyssa oli taas kaupungin vanhimmat rakennukset, ja niissä vieläkin asutaan. Lähistöllä oli myös ensimmäisen Yhdysvaltojen lipun ommelleen ompelijattaren talo. Kaiken kaikkiaan oikein viihtyisä paikka.

Tänään muuten sataa taas lunta ja kadut on ihan loskassa, koska on kuitenkin sen verran lämmin, että lumi alkaa sulamaan heti.

Seuraavaksi siirryin sitten Keskuspuiston kulmalle katsomaan Columbus Circlea ja siella olevaa ostoskeskusta. Ei oikein loytynyt mitaan, hieman liian averiaille suunnattu paikka. Borders kirjakauppa kylla loytyi, mutten tullut mitaan ostaneeksi. Takaisin tullessa paatin, etta jos jaankin yhden metroaseman aikaisemmin pois ja katselen vahan wtc aseman ymparistoa. No, kun en karttaa tullut katsoneeksi, niin jainkin sitten pois vahan turhan kaukana ja kavelin tunnin sitten asemalle. Toisaalta ihan mukava, kun tuli tormanneeksi kaikenlaisiin mielenkiintoisiin paikkoihin matkanvarrella, kuten liittovaltion poliisin virastotalo, oikeustalo, kaupungintalo ja tosi hieno pikkuruinen puisto, jossa oli kaasuliekkilamput.

Rutgersissa on jo toista viikkoa oltu ja pikkuhiljaa alkaa kotiutumaan. Asun kahden jatko-opiskelijan kanssa samassa soluasunnossa. Kamppikset vaikuttavat ihan mukavilta, tosin kun nuoria opiskelijoita ovat, niin heraavat vasta puolenpaivan aikaan ja menevat nukkumaan myohaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ollut ongelmaa nukkumisaikataulujen kanssa kumpaakaan suuntaan.

Labran vaki on ollut kivoja. Ovat auttaneet kotiutumaan ja antaneet esim. astioita. Toissakin on ollut mielenkiintoista, paasin heti leikkimaan vauvoista otetuilla magneettikuvilla. Tarkoitus on saada nuo magneettikuvat integroiduksi EEG-analyysiohjelmaan, jotta saadaan tarkempi EEG-lahteiden paikannus aikaiseksi. Jannaa... Sen lisaksi on tarkoitus katsella vauvojen heratevasteiden ja kayttaytymistason mittareiden valista yhteytta.

Vahan tietysti tassa hirvittaa, kun samaan aikaan pitaisi saada A:lle Intiaan jokin datasetti ja Englantiin analysoitua ja kirjoitettua artikkeli MEG-datasta. Katsotaan miten paljon saan aikaiseksi.

Viikonloppuna ehdin kavaista M:n kanssa Manhattanilla, kaveltiin Penn Stationin lahistolla Grand Central asemaa katsomaan, sielta Chrysler Buildingille ja YK:n paamajalle. YK on tosin suljettu yleisolta koko helmikuun, joten kaveltiin turhaan siina hirveassa viimassa sinne. Soimme Comfort Dinerissa, joka oli niin peri-amerikkalaisen nakoinen kuppila kuin vain voi olla, hauska paikka. Sunnuntaina sitten kavelin supermarketille etsimaan tuoreita vihanneksia ja hedelmia, joita ei taalla Newarkin keskustasta loydy mistaan. Kummallista. Eika sinansa sitten ihme, jos paikallisilla on epaterveellinen ruokavalio, kun ei kerran "oikeaa" ruokaa loydy mistaan lahelta.

Lauantaiaamuna sitten siivousta, kirpparille ylimääräisiä tavaroita ja ruokaostoksia iltaa varten. Pikalounas ja sitten tapasin Y:n Darwin collegen luona. Lähdimme kävelemään Backseille eli isompien collegeiden takapihoille, vielä viimeiset kuvat paikoista, joissa oli ollut hyviä hetkiä tai ainakin muistorikkaita hetkiä.

Illalla oli sitten lähimpien ystävien kanssa läksiäiset asunnollani. SW saapui ensimmäisenä, P pian tämän jälkeen. Muidenkin tultua söimme, V teki ruskistettua tofua ja L toi kevätkääryleitä ja 'minipizzoja' kalan lisäksi jota yritin pikkuruisessa uunissani paistaa. D oli tuonut muutamia lautapelejä, mm. pahamaineinen ritarit ja linnanneidot pelin. Erään toisen pelin jälkeen, kokeilimme poksauttaa popcornia kännyköillä: ei onnistunut, höh, no toisaalta hyvä uutinen, ei tarvitse pelätä kännykän lämmittävän liikaa aivokudostakaan...

Katselimme valokuvia, joita eri ihmiset olivat ottaneet, muistelimme menneitä. Y oli tehnyt älyttömän hienon valokuva-albumin (siis tietokoneohjelma, musiikin kanssa), sitä katsoessa täytyy myöntää, että en voinut olla itkemättä. Kaikki olivat porukassa ostaneet Cambridge kaulahuivin, 800 vuotis 'erikoispainos'. T oli tehnyt pienen esityksen MarioKartin pohjalta ja antoi pelissä esiintyvän liskokuskin pehmolelun, V antoi kirjan, jonka yksi novelli oli muistuttanut minusta.

Ymmärrettävää että en nukkunut sinä yönä juuri ollenkaan. Vieraiden lähdettyä, en saanut unta, joten pakkasin aamuyöhön, nukuin pari tuntia ja aamulla siivoamaan ja pakkaamaan loput tavarat. Menimme vielä Y:n kanssa brunchille Giraffeen, T liittyi seuraamme myöhemmin. Kuvat tältä aterialta eivät ehkä ole esteettisesti parhaimpia, tärisevin käsin otettuja, kuvissa verestäviä silmiä ja itkua pidätteleviä ihmisiä. Kävelimme yhdessä bussille. Viimeiset halaukset olivat vaikeimmat...

Tunnelma oli hyvä, ruoka oli todella erinomaista (tai tuntui siltä Pariisin jälkeen...), vielä ei ollut liian haikea tunnelma.